Työajan lyhentäminen on tehoton lääke

arhis

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä hallituksen suunnitelmat työllisyyden parantamiseksi ovat keppityöllistämistä. Ryhmä kritisoi rajusti kärkihankkeita 07. lokakuuta pääministerin ilmoitustunnilla ja esitti työajan lyhentämistä korvaavaksi kärkihankkeeksi.

Vasemmistoliiton lääkkeet työllisyyden parantamiseksi ovat yli päiväyksen, eivätkä ne paranna itse tautia. Työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta ei kerta kaikkiaan toimi nykyisissä olosuhteissa.

Suomessa ryhdyttiin 1990-luvun laman aikaan puhumaan työajan lyhentämisestä keinona työttömyyden poistamiseksi. Työttömille saadaan töitä kun työssä olevat tekevät vähemmän työtunteja, ajateltiin.

Logiikka perustui ja perustuu yhä ajatukseen työn määrästä vakiona. Huomiotta puolestaan jätetään lukuisat kansantalouden rakenteelliset tekijät, jotka vaikuttavat työllisyyteen ja työmarkkinoihin.

Työn määrä ei ole vakio, vaan se riippuu pitkälti tuotannon määrästä ja työn suhteellisesta hinnasta. Työtä riittää, jos on kysyntää. Ratkaisevia tekijöitä ovat yksityisen sektorin kokonaiskysyntä sekä kilpailukyky yleensä.

Työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta johtaa nopeasti ylitöiden lisääntymiseen sekä palkkavaatimusten ja siten kustannusten nousuun. Selvää on, että matalasuhdanteen aikana kasvavat työvoimakustannukset vaikuttavat työvoiman kysyntään negatiivisesti.

Etenkin työvoimavaltaisille pk-yrityksille työajan lyhentäminen olisi karvas kalkki nieltäväksi, sillä ne joutuisivat korvaamaan kalliiksi käyvää työpanosta koneilla ja laitteilla (eli pääomalla). Sellaiset investoinnit ovat monelle liian iso riski epävakaassa taloustilanteessa.

Suomen kaltaisessa avoimessa taloudessa työvoiman kustannustason kohoamisella on helposti kielteinen vaikutus työllisyyteen.

Lukuisat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta edellyttää onnistuessaan korkeasuhdanteesta nauttivaa, työvoimaintensiivisellä tuotannolla pyörivää suljettua taloutta.

Työajan muuttamista perustellaan usein Ranskan, Hollannin ja naapurimaamme Ruotsin esimerkeillä; niissä työaikaa lyhennettiin 1990 – ja 2000-luvuilla ja työllisyys kasvoi.

Huomiotta on sen sijaan jäänyt, että esimerkiksi Ranskassa vaikutus syntyy ennen kaikkea työantajamaksujen runsaasta laskemisesta sekä maltillisista palkkaratkaisuista.

Ranskan valtiontaloudelle uudistus maksaa kymmeniä miljardeja euroja vuodessa. Tällainen ei ole meillä kestävä ratkaisu työttömyyden hoidon, saati valtiontalouden nykytilan kannalta.

Suomen oloissa työajan lyhentäminen olisi ratkaisuna torso ja lyhytnäköinen. Tuottavuuteen ja työllisyyteen voidaan vaikuttaa huomattavasti paremmin lisäämällä työaikajoustoja, paikallisen sopimisen kulttuuria sekä uudistamalla esimerkiksi johtamistapoja. Näin aluksi. Toimet eivät vaadi edes lainsäädännöllistä remonttia.

Viime kuukausina ilmoille on heitetty toinen toistaan oudompia työllisyysehdotuksia, joilla ei ole juuri tekemistä todellisuuden kanssa. Tähän ovat syyllistyneet edustajat niin oppositiossa kuin hallituspuolueissakin. Kohta puolen miljoonan työttömän onneksi näitä lääkkeitä ei ole vielä tarvinnut testata käytännössä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s