Lumelääkettä, Jan Vapaavuori

Kokoomuksen pormestariehdokas Jan Vapaavuori varoitti eilen, että asuinalueiden eriytymiseen on hyvin hankala puuttua, jos se kerran päästetään tapahtumaan (US 27.03.). Vapaavuori puhuu oikeasta asiasta, mutta hänen arvionsa on riittämätön. Nimittäin meillä on jo syntynyt eriytymisen kierre, jota ei ratkaista lämpimillä vaalipuheilla.

Helsingissä alueiden väliset erot ovat kasvaneet tuloeroihin verrattuna moninkertaisesti. Vapaavuoren lääkkeeksi tarjoama taloudellisesti ja sosiaalisesti erilaisten asukkaiden sijoittaminen samoille alueille ei ole kyennyt hillitsemään eriytymistä. Sekoittamispolitiikaksi kutsuttu kovan rahan omistusasuntojen ja vuokratalojen sijoittaminen samoille alueille on riittämätöntä, mutta riittänyt selitykseksi. Kokoomuksen johdolla harjoitetun kaupunkipolitiikan tulokset eivät mairittele. Sen voi havaita mitä tahansa sosioekonomista tilastoa tarkastelemalla.

Yksi nopeasti ratkaistava ongelma Helsingissä on kunnallisten palveluiden kuten neuvontapalveluiden heikko saatavuus. Palveluiden puute ja tietämättömyys niistä vauhdittavat osaltaan nuorten, maahanmuuttajien ja ikäihmisten syrjäytymistä. Etsivä nuorisotyö ja vapaaehtoistyön tukeminen ovat parasta mahdollista ennaltaehkäisyä ruohonjuuritasolla. Helsingissä Keskusta on esittänyt palveluiden, kuten Ohjaamojen, viemistä sinne missä käyttäjätkin ovat. Isossa kuvassa parasta lääkettä ovat uudet työpaikat. Niiden luomiseen Helsinki ei pysty määräänsä enempää, vaan tueksi tarvitaan myös valtiollisia poliittisia ratkaisuja.

Olen esittänyt, että kuntavaalien jälkeen Helsingissä tulisi istua alas ja laatia yhteinen ohjelma alueellisen eriytymisen ehkäisemiseksi. Tällaisen ohjelman tulee perustua todellisuuden tunnustamiseen ja sen tulee heijastella helsinkiläisten todellisia tarpeita. Ennen kaikkea ohjelma edellyttää sitä, että Kokoomuksen ja Vihreiden keskinäisen valtakamppailun sijaan luodaan aitoa poliittiset rajat ylittävää kaikkien puolueiden ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä.

Mainokset