Kahden vuoden satoa

On kulunut kaksi vuotta siitä, kun minut valittiin Suomen Keskustanuorten pääsihteeriksi. Nämä kaksi vuotta ovat olleet elämäni työntäyteisintä, henkisesti rikkainta sekä ennen muuta onnellisinta aikaa. Ensi vuoden alussa, loppiaisen jälkeen, siirryn jälleen uusien työtehtävien pariin. Joulunalusaika tarjoaa oivan tilaisuuden jäsentää ja koota yksittäisiä vuosiparin mukana versonneita henkilökohtaisia tuntemuksia sekä aatteellispoliittisia ajatuksia. Uuden kynnyksellä on hyvä kirjoittaa päätään auki, se nimittäin pitää mielen virkeänä.

OOO

Valinnastani Suomen suurimman poliittisen nuorisojärjestön operatiiviseksi johtajaksi joulukuussa 2015 nousi välittömästi kohu. Ehkä syystäkin, sillä olin nuorempana tiiviisti mukana vasemmistolaisen työväenliikkeen toiminnassa. Joistain tuntui käsittämättömältä, miten joskus marxilais-leniniläiseksi kommunistiksi itsensä määrittänyt saatettiin valita Keskustan nuorisosiiven johtotehtäviin. Olisi varmaan tuntunut minustakin.

Itseäni hetken kestänyt kohu ei musertanut. Tuossa vaiheessa olin ollut jo pitkään sinut itseni kanssa. Marxilainen maailmankuva oli romahtanut jo Tampereella vietettyjen yliopistovuosien aikana, vaikka ulkonainen irtaantuminen kesti pitkään. Häpeäntunne ja pelko naurunalaiseksi joutumisesta ovat yllättävän vahva kahle. Vasta valmistumisen jälkeen ja Helsinkiin muutettuani uskaltauduin mukaan Keskustan toimintaan. Kyseessä oli eräänlainen kotiinpaluu, sillä ensi kosketukseni sain Keskustan ja Keskustanuorten toimintaan jo 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Keskusta ei tuolloin kyennyt vastaamaan tärkeinä pitämiini kysymyksiin, ja ajauduin mukaan vasemmistolaiseen nuorisoliikkeeseen sekä lopulta pienten kommunistipuolueiden toimintaan.

Olen avannut pitkään kestänyttä maailmankuvani murrosta muutamissa kirjoituksissa ja lehtihaastatteluissa, enkä koe tarpeelliseksi tehdä sitä tässä yhteydessä. Tyydyn vain toteamaan, että yhteiskunnallisen toimintani kantava voima on vähäväkisen asia. Terminä ehkä vanhahtava, mutta osuvimmin sisältöään kuvaava. Tuo vaikuttamiseen motivoiva voima ei ole muuttunut miksikään, vaikka vasemmistovuosinani se muuttui korulauseeksi itsestään. En ole koskaan viitsinyt pähkäillä, miten olisi käynyt, jos olisin tuolloin 90-luvun lopulla toiminut toisin. Työ Keskustan nuorisojärjestössä on ollut ainakin väylä ottaa takaisin kaikkia niitä kokemuksia ja hetkiä, joista olin jäänyt paitsi.

OOO

Lärväilijät haukkuvat Keskustaa auringonlaskun puolueeksi, mutta tosiasiassa Keskusta on radikaali tulevaisuusliike. Keskusta on kyennyt tarjoamaan yhtä ihmistä suurempia, mutta silti ihmisen kokoisia ratkaisuja. Keskusta kansanliikkeenä tarjoaa sellaista yhteiskunnallista kehityssuuntaa, joka ei jaa leireihin vaan yhdistää. Puolueen kannatus on tällä hetkellä laskusuunnassa, mutta tarve keskustalaiselle politiikalle on huutava. Keskustan yhteisöllisyyttä ja mukana oloa korostava eetos osoittaa huomattavasti paremman yhteiskuntapoliittisen vaihtoehdon esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja sen sivuilmiöiden kanssa pärjäämiseen kuin oikeiston tai vasemmiston yksilökeskeinen materialismi. Näiden kahden suunnan, yltiöindividualismin ja yhteisöllisyyden välinen vastakkaisasetelma on kärjistynyt viime vuosien poliittisessa keskustelussa. Tämän saattaa havaita esimerkiksi kiistelyssä siitä, tuleeko hyvinvointiyhteiskunnan tarjota yhdenvertaiset palvelut kaikille ihmisille postinumerosta riippumatta. Millainen on Suomen suunta, ellei Keskusta ole sitä yhteistyössä muiden kanssa määrittämässä? Tuskin kovinkaan kestävä. Politiikkaa tulisi tarkastella laajojen kaarien, eikä vain hetken tilanteiden kautta.

Työ Keskustanuorten pääsihteerinä on parhaita paikkoja seurata päivän politiikkaa. Suomen henkinen ilmapiiri on tällä hetkellä aivan toinen kuin aloittaessani tehtävässäni. Talous kasvaa vauhdilla, ihmisille on tarjolla enemmän töitä, hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä palveluita uudistetaan vastaamaan ajan haasteita ja niin edelleen. Moni uskaltautuu jopa ostamaan asunnon ja perustamaan perheen. Vielä kaksi vuotta sitten epävarmuus tulevasta rehotti kaikkialla. Juha Sipilän hallitusta on syytetty asioiden huonosta valmistelusta, välillä ihan aiheesta, mutta huomio pitäisi kiinnittää nimenomaan tuloksiin. Edellinen hallitus jätti välttämättömät uudistukset toteuttamatta, tämä hallitus on uskaltanut katsoa totuutta silmiin. Olisiko kansainvälisen talouden viriämistä voitu hyödyntää Suomessa edellisen hallituksen eväillä? Tuskinpa. Mahdollisuudet voi sössiä monella tavalla, eikä vähiten jättämällä tekemättä.

Suomessa harjoitetaan tällä hetkellä laadullisesti kestävämpää yhteiskuntapolitiikkaa Keskustan ansiosta. Suunta saattaisi olla täysin toinen, mikäli sinipunahallitus olisi jatkanut. Myönteisestä vireestä huolimatta ei pitäisi tuudittautua ajatukseen, että kasvu hoitaa kaiken. Päinvastoin olisi syytä pitää jämptimmin huolta, että kaikki pysyvät vauhdissa mukana. Osattomuuden ja syrjäytymisen yleistyminen luovat varjoja talouskasvun ylle. Liian moni opiskelija, vammainen, eläkeläinen sekä syrjäseuduilla elävä jää helposti kuolleeseen kulmaan. Kasvu ja työ vankistavat hyvinvointiyhteiskunnan perusteita, mutta tulisi aina muistaa kysyä, riittääkö se. Samoin tulisi jaksaa muistaa, että kasvulla ei pitäisi olla itseisarvoa vaan arvoa ennen muuta tasapainoisen, eheän ja hyvinvoivan yhteiskunnan työkaluna.

OOO

Tuskinpa yhdelläkään toisella nuorisojärjestöllä on ollut yhtä suurta vaikutusta emopuolueensa linjaan ja toimintaan kuin Keskustanuorilla. On ollut valtava kunnia saada palvella sellaista tuhansien ihmisten nuorisoliikettä, joka uskaltaa. Poliittisten nuorisojärjestöjen kulta-aika on kuulemma kaukana takana, mutta merkitys on mielestäni tärkeämpi kuin pitkään aikaan. Ääriliikkeiden ja osattomuuden tuntemusten kärjistyessä poliittiset nuorisojärjestöt tarjoavat väylän osallistua demokraattisesti ja kasvaa aktiivisiksi yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi. Keskustanuoret ja nuorkeskusta yleensä ovat vaihtoehto oikean ja vasemman puolen tarjoamalle näköalattomuudelle.

Aloitan piakkoin uusissa tehtävissä, mutta politiikkaa en ole jättämässä. Päinvastoin. Tammikuusta eteenpäin toimin Keskustan Helsingin piirin puheenjohtajana. Yllä avaamani ajatukset velvoittavat näin ollen myös minua, eli varaa vain muiden neuvomiseen ei ole. Sen pidän visusti mielessä. Kahden vuoden urakka on päätöksessään, sen tulokset jätän muiden arvioitavaksi. Erityinen kiitos kuuluu puolisolleni, jota ilman aivan kaikki jäisi muotopuoleksi.

Rauhallista Joulua ja toivorikasta uutta vuotta 2018 kaikille!

Mainokset