Antti Siika-aho

Shadow

Sipilän oikeistolainen politiikka on väärä mielikuva

Entinen meppi Kyösti Virrankoski ruoti äskettäin Keskustan tilaa Maaseudun Tulevaisuudessa. Keskustakonkarin mielestä Keskustan alamäki on Juha Sipilän syytä. Virrankosken mukaan Sipilän hallituksen politiikka oli Suomen historian oikeistolaisinta.

Virrankoski on esimerkki suoraselkäisestä ihmisestä, joka avaa ajatuksensa. Monessa muussa puolueessa mielipidevaikuttajat eivät rohkene sanomaan ulospäin. Ulkokultaisuus on tärkeämpää kuin rakentava debatti.

En yhdy Virrankosken näkemykseen Sipilän kauden oikeistolaisesta politiikasta. Yksittäiset päätökset, kuten taksiuudistus, kauppojen aukiolojen vapauttaminen tai soteen kaavailtu valinnanvapaus – muutamia yleisesti mainittuja esimerkkejä mainitakseni – eivät vielä riitä leimaamaan Sipilän hallituksen aikaa ”oikeistolaiseksi”.

Väite ”Sipilän kylmästä oikeistohallituksesta” oli muiden luomaa taitavaa poliittista tarinaa, joka upposi kuin kuuma veitsi voihin. Näin siksi, että hallitus joutui väistämättä myös tekemään ratkaisuja, jotka horjuttivat tutuksi ja turvalliseksi koettua. Suomi rypi pahassa taantumassa Keskustan ryhtyessä johtamaan hallitusta. Jo tuolloin oli tiedossa, että tie ulos tulee olemaan kivulias. Noissa oloissa Sipilän hallituksesta tuli väistämättä olosuhteiden vanki. Päähallituspuolueena Keskusta sai ottaa iskut vastaan, vaikka tulokset olivat hyviä.

Sipilän kaudella harjoitettiin olosuhteisiin nähden hämmästyttävän keskustalaista ja tasapainoista politiikkaa, johon hallituskumppanit kokoomus ja perussuomalaiset joutuivat taipumaan.

Alueiden voimavaroja parannettiin, teihin ja infraan satsattiin, vaikeuksissa olevaa maataloutta tuettiin moneen otteeseen, bio- ja kiertotalouteen ja siten hajautettuun yhteiskuntaan tukeuduttiin voimakkaasti, ulko- ja turvallisuuspolitiikan itsellisyyttä tuettiin, perusturvaa parannettiin ja työllisyyttä parannettiin määrätietoisesti. Muun muassa.

Sipilän hallituksen myötä Suomen talous parani, nousimme ilmastoystävällisimpien maiden joukkoon ja turvasimme hyvinvointivaltion kulmakivet. Esimerkiksi nuorten työllisyys parani Sipilän kaudella huomattavasti.

Olisiko joku muu koalitio moiseen ruvennut? Ei puhettakaan. Kaikki tapahtui kokoonpanolla, joka olisi voinut jyrätä Keskustan mennen tullen, mutta joka ei pystynyt siihen. Väite oikeistolaisesta politiikasta on ovela narratiivi, mutta sen toistamiseen ei ole syytä sortua.

Keskustan viime eduskuntavaaleissa kokeman tappion syyt ovat moninaiset, mutta muiden taidolla luoma mielikuva oikeistolaisesta ja kylmästä politiikasta antoi lopullisen iskun. Vaalien tuloksesta ei parane purnata, mutta tulevia vaaleja ajatellen myös Keskustassa on voitava luottaa itseensä ja harjoitettuun politiikkaan. Muiden määrittelyihin antautuminen tai sen ruokkiminen eivät tuo tulosta.

Vastapainoksi eilisen ”oikeistolaisesta” politiikasta Keskustan väitetään olevan nyt vihervasemmistolaisen hallituksen aisankannattaja. Tarkempia perusteluja ei kyetä esittämään, sillä siihen ei riitä ainespuista. Vertailkaapa edellisen ja nykyisen hallituksen keskeisiä prinsiippejä, niin huomaatte, miten paljon Marinin hallituksen linjassa on samaa kuin Sipilän hallituksen linjassa. Keskeinen ero näiden kahden välillä on ensisijaisesti siinä, että nykyisen hallituksen työ ei ole vielä edes puolessä välissä. Tulokset puhuvat aikanaan puolestaan.

Keskusta valmistautuu parhaillaan syyskuussa Oulussa pidettävään puoluekokoukseen. Innoikkaimmat toivovat linjakokousta, realistit odottavat puheenjohtajakisaa. Näiden rinnalla kokouksen suurin anti olisi, jos Keskusta saisi itseluottamuksensa takaisin. Siihen työhön tarvitaan yhtä lailla Kyösti Virrankoskea kuin myös kokouksessa valittavaa puoluejohtoa.