Helsinki sykkii ennakkoluulottomista yrittäjistä. Pienten ja keskisuurten yrittäjien rohkeuden ansiosta Helsinki on päivä päivältä elävämpi kaupunki. Korostamme yrittäjyyttä, mutta otammeko vieläkään päätöksenteossa riittävästi huomioon yrittäjien tarpeita? Syytä olisi, sillä meillä on kaikki edellytykset nousta osaamisen, luovuuden ja yrittämisen pääkaupungiksi.

Helsinki hikoilee raskaiden ja pitkäkestoisten tietyömaiden kanssa. Ne haittaavat liikkumista ja asioimista kantakaupungissa. Monet pk-yrittäjät valittelevat tietyömaiden vaikutuksia työmatkaliikenteeseen ja tavarankuljetukseen. Remonttikatujen varrella olevat kivijalkaliikkeet kärsivät asiakaspulasta, turistitkaan eivät viitsi poukkoilla monttujen ja betoniporsaiden lomitse. Katutöistä yrittäjille aiheutuvat haitat huomioidaan puutteellisesti urakoiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Mitä ratkaisuksi? Voisiko remonttiprojektien hallintaa parantaa teettämällä työtä useammassa vuorossa? Voisiko kaupunki kilpailuttaa urakoita selkeämmin tehokkuuden näkökulmasta? Kaupungin pitäisi kuunnella yrittäjiä herkemmin ja ottaa huomioon myös katutöiden kokonaistaloudelliset menetykset yritystoiminnalle. Kaavoittamisessa pitäisi ottaa huomioon myös Tattarisuon kaltaiset hallitilat, joita monet yrittäjät tarvitsevat.

Tarvitsemme kipeästi lisää kansainvälisiä tekijöitä. Heidän osaamisena ruokkii palvelualoja sekä parantaa Helsingin houkuttelevuutta hyvänä matkailukaupunkina. Kaupungin tulisi ohjata enemmän voimavaroja yrittäjiksi aikovien uussuomalaisten neuvontaan ja kouluttamiseen. Yrittäjyys edesauttaa kotoutumista ja parhaassa tapauksessa kaventaa sosioekonomisia eroja. Riittävien taloudellisten voimavarojen löytämisessä uussuomalaisten yrittäjyyden edistämiseen on kysymys politiikkatoimista. Tarjoamme runsaasti maksuttomia palveluja niille, joilla jo on. Mutta tarjoammeko tarpeeksi niille, joilla ei ainakaan vielä ole?

Julkisuudessa on vaadittu Helsinkiä luopumaan kotihoidontuen kuntalisästä. Tällaiset vaatimukset eivät palvele elinvoimaa ja yrittäjäperheitä. Yrittäjyys, työelämä ja perheen yhteinen aika voidaan sovittaa paremmin yhteen, kun vanhemmilla on valinnanmahdollisuuksia lasten hoidossa. Kotihoidon, perhepäivähoidon sekä yksityisen ja julkisen päivähoidon tarjoamat mahdollisuudet antavat liikkumavaraa perheen kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Pidetään kotihoidon tuen kuntalisästä kiinni ja edesautetaan jokaisen vapautta valita.

Olen yrittäjän lapsi. Tiedän, ettei pienyrittäjän tie ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta tiedän myös, että yrittäjyys antaa koko yhteiskunnalle. Mitä parempi alusta Helsinki on yrittämiselle, sitä paremmin me kaikki helsinkiläiset voimme.

Antti Siika-aho

Puheenjohtaja, Helsingin Keskusta

Mainokset

Keskustan joukoista on ajettu voimakkaasti vastikkeetonta perustuloa viimeisen 30 vuoden ajan. Tämä linja näkyi vahvana pari viikkoa sitten pidetyssä Keskustan puoluekokouksessa. Sotkamossa hyväksyttiin useita aloitteita, joissa peräänkuulutettiin Keskustalta luottamukseen ja vastikkeettomuuteen perustuvaa perustulolinjausta. Esimerkiksi Keskustanuorten aloite progressiivisesta negatiivisesta tuloverosta hyväksyttiin yksimielisesti. Köyhän asiaa 2010-luvun malliin. Myös puoluekokouksen kannanottoon kirjattiin selvä ja vahva linjaus: Keskusta kannattaa perustuloa.

Tuoreessa STT:n haastattelussa Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kuitenkin antoi ymmärtää, että perusturvauudistuksen lähtökohtana tulisi olla jonkinasteinen vastikkeellisuus. Sipilän mukaan tarvitaan malli, joka kannustaa ja velvoittaa pienenkin työn vastaanottamiseen. Sipilän näkemykset ovat tervetullut lisä sosiaaliturvan uudistamisesta käytävään keskusteluun, mutta ovatko ne samassa asennossa Keskustan puoluekokouksen linjausten kanssa? Ainakin itselleni on jäänyt puoluekokouksen tahdosta kuva, joka ei käy täysin yksiin puolueen puheenjohtajan tulkinnan kanssa.

Perusturvauudistus nousee eduskuntavaalien kuumaksi perunaksi. Uudistaminen edellyttää laajaa yhteiskunnallista arvokeskustelua Suomen suunnasta. Sellaista keskustelua meillä ei ole vielä rohjettu käydä. Kannustammeko pakkoaktivoimalla ja velvoitteilla, vai ruokkimalla toimeliaisuutta? Onko tie vastikeyhteiskunnan vai luottamusyhteiskunnan tie? Kullakin pitää olla universaali oikeus sellaiseen perusturvaan, joka mahdollistaa työn tekemisen, opiskelemisen ja yrittämisen ja joka tukee yksilöllisiä elämäntilanteita. Holhous ja kepittäminen ovat vanhan teollisuusyhteiskunnan piirteitä, luottamus ihmisen toimeliaisuuteen modernin ajan ominaisuus.

Keskustan pitää selkeyttää perustulolinjansa nopeasti. Keskusta on uskottavin poliittinen voima tarjoamaan tien uudistukselle, jossa lähtökohtana on luottamus ihmiseen. Kokoomus ja sosialidemokraatit ovat jo esittäneet omat mallinsa uudeksi sosiaaliturvaksi. Nuo molemmat mallit kumpuavat epäluottamuksesta ihmiseen. Kepillä kannustaminen yhdistää oikeaa ja vasenta laitaa pelottavan hyvin. Sinipunan malli on kuin suoraan mestarikirjailija Pentti Haanpään romaanista Isännät ja isäntien varjot:

“Voi huonoja aivoja, jotka keksivät aatteen, että köyhä ja vaivainen on kaikella muotoa hinattava mahdollisimman pitkään elämään! Siihen kelkkaan istuvat nyt loppujen lopuksi vöyräät ja väkevät miehet. Kohta on kansa sellaista, ettei kelpaa kuin kaivonkannen painoksi kököttämään kiven asemasta.”

Keskustan puoluekokous starttaa reilun kahden viikon päästä. Sotkamossa käsitellään aikamoinen tukku puoluekokoukselle saapuneita aloitteita. Niiden joukossa on kotiyhdistykseni Kallion Keskustaseuran aloite lapsilisien universaaliudesta.

Aloite on tärkeä ja ajankohtainen, sillä kovassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamia etuuksia katsotaan karsaasti. Joidenkin mielestä lapsilisiä pitäisi maksaa vanhempien tulojen perusteella tai vain valikoidulle joukolle. Viimeksi nuorsosialidemokraatit olivat panemassa lapsilisiä verolle.

Kaikille lapsille kuuluvaa lapsilisää on maksettu vuodesta 1948 lähtien. Tuolloin alun perin palkkatyösuhteeseen sidottu etuus laajeni kaikkien kansalaisten oikeudeksi Maalaisliitto-Keskustan ansiosta. Lapsilisä on edelleen yksi merkittävimmistä lapsiperheköyhyyttä torjuvista eduista. Se on kaikille sama tulotasoon tai asemaan katsomatta. Lapsilisät vahvistavat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja eheyttä.

Kaikille samoin pelisäännöin kuuluva lapsilisä kannustaa osaltaan perheen perustamiseen ja lasten saamiseen, sillä nykyisellään yksi alhaisen syntyvyyden juurisyy on toimeentulon epävarmuus. Samalla lapsilisä turvaa lapsen etua esimerkiksi vanhempien nopeasti muuttuvassa taloudellisessa tilanteessa. Tällä hallituskaudella lapsilisien tasoon tehdyt leikkaukset tulisi perua viipymättä ja lapsilisien tasoa pitäisi korottaa.

Juha Sipilän johtama Keskustan puoluehallitus näyttää lapsilisien universaaliudelle vihreää valoa. Sosiaalipoliittisesti ja hyvinvointiyhteiskunnan kannalta oleellisen aloitteen läpi meneminen on nyt Keskustan puoluekokouksen tuhansien edustajien käsissä. Lapsilisien kohtalonkysymys on silti seuraavien eduskuntavaalien jälkeinen hallituskokoonpano. Eihän toimivaa ja hyvää sosiaalipoliittista instrumenttia pistetä palasiksi? Mikä on johtavien puolueiden linja?

P.s. Minulla ei ole lapsia, joten lapsilisäetuus ei kosketa henkilökohtaisesti. Lapsilisällä on ollut silti iso vaikutus elämääni, sillä osin tuon etuuden ansiosta perheeni saattoi pärjätä 1990-luvun laman keskellä. Lapsilisä ideana ja etuutena on kuin hyvinvointiyhteiskunta pähkinänkuoressa. Ei rikota sitä lyhytnäköisellä politikoinnilla.

 

Monet kaupungit ja instituutiot liputtavat tänään homo- ja transfobian vastaisen päivän johdosta.

Vielä 15-20 vuotta sitten liputtaminen olisi ollut ennenkuulumatonta. Asenneilmapiiri on muuttunut hurjan paljon avoimemmaksi.

Sateenkaarilipulla ei silti saisi peittää silmiään olemassa olevilta ongelmilta.

Miksi me joudumme vielä vuonna 2018 väittelemään kanssaihmisten yhdenvertaisista oikeuksista ja arvosta yleensä?

Milloin olemme valmiita hyväksymään lähimmäiset lähimmäisinä, eikä sallimisen armosta kohdeltavina toisenlaisina frendeinä?

Paavo Väyrysen ilmoitus luopua Keskustan kunniapuheenjohtajuudesta oli viisaasti tehty. Väyrynen ei ole toiminut  kansanliikkeeltä saamansa arvonannon edellyttämällä tavalla. Keskustan Sotkamon puoluekokous voi nimetä uuden kunniapuheenjohtajan näin halutessaan. Muodollista estettä ei ole.

 

Luonteva valinta Keskustan uudeksi kunniapuheenjohtajaksi olisi Esko Aho. Esko Ahon vaikuttaminen Keskustassa ulottuu 1970-luvun alkuvuosiin asti. Hän johti puoluetta yli kymmenen vuoden ajan ja toimi pääministerinä vuosina 1991 – 1995. Ahon ansiosta Suomi selätti 1990-luvun laman ja liittyi Euroopan Unioniin. Esko Ahon toiminta keskustalaisen kansanliikkeen ja Suomen hyväksi ansaitsee arvoisensa tunnustuksen.

 

Keskustan puoluehallitus voi tehdä puoluekokoukselle esityksen kunniapuheenjohtajasta. Ehdotus Esko Ahon nimeämisestä kunniapuheenjohtajaksi saisi varmasti laajaa kannatusta Suomen suurimman poliittisen kansanliikkeen keskuudessa.

Perusturvan indeksijäädytyksiin ei koskettu hallituksen kehysriihessä. Linjaus oli huono, sillä moni pienituloinen odottaa talouskasvun näkyvän arjessaan. Perusturvan indeksijäädytyksien poistaminen pitäisi ottaa esille viimeistään syksyn budjettiriihessä.

 

Kuluttajahintojen nousu ja paikallaan junnaavat perusturvaetuudet ovat karvas yhdistelmä kansaneläkkeen saajille, vammaisille ja työttömille. Kuluttajahintojen arvellaan kasvavan reilusti yli prosentin vuosivauhtia. Kalliimmat perusvälttämättömyydet, kuten ruoka, vie aiempaa isomman loven pienituloisen kuukausitaloudesta.

 

Perusturva on myös kaupunkipoliittinen ongelma. Merkittävä osa pienituloisista asuu pääkaupunkiseudulla. Kaupunkien kasvavilla sosiaalimenoilla ja pahoinvoinnin lisääntymisellä on suora yhteys perusturvan heikkoon tasoon.

 

Edellinen hallitus harjoitti parempiosaisia suosivaa politiikkaa, ja tuon politiikan laskua maksamme edelleen. Nykyinen hallitus voi vielä korjata suuntaa. Viime viikon kehysriihessä tehdyt korotukset minimipäivärahoihin ja takuueläkkeisiin ovat hyvä alku.

Suomen nopea kaupungistuminen on tosiasia. Sen huomaa jo katukuvasta. Kaupungistumiseen myös havahtuneet suurimpien kaupunkien c6- ja c21-johtajat ovat esittäneet usein vaatimuslistojaan valtiovallalle. Kaikista vaatimuksista puuttuu oleellinen. Keskiviikkona järjestettävältä, pormestari Vapaavuoren isännöimältä Helsinki symposiumilta ei ole odotettavissa mitään uutta. Tiedossa on jankkaamista ja nollasummapolitikointia. Sellaisen sijaan tarvitaan johdonmukaisia ja ihmisen kokoisia ratkaisuja.

 

Ohessa kestävää kaupunkikehitystä oikeasti tukeva vaatimuslista hallitukselle. Tätä listaa saa käyttää, mikäli tulevassa symposiumissa ei synny mitään laadullisesti uutta.

 

Perustulokokeilua jatkettava!

Hallituksen tulee kaivaa kehysriihessä varat perustulokokeilun jatkamiselle. Kokeilu loisi pohjaa perustuloon siirtymiselle. Esimerkiksi negatiivisen tuloveron ajatukselle rakentuva perustulo ruokkisi toimeliaisuutta ja yrittämistä sekä turvaisi nopeasti muuttuvassa työelämässä. Perustulo olisi tehokas väline torjua suurimpien kaupunkien sisäistä eriytymistä.

 

Tukea arjen liikkumiselle!

Autoilu ruuhkauttaa pahasti suurimpia kaupunkeja. Autoilu kiihdyttää myös ilmastonmuutosta. Yksityisautoilua rajoittavat parhaiten sujuvampi, nopeampi ja kattavampi joukkoliikenne sekä älyteknologiaan perustuvat ratkaisut kuten kimppakyytisovellukset. Tällä hetkellä suuret kaupungit eivät uskalla satsata uudenlaisiin ratkaisuihin riskien pelossa. Hallituksen tulisi tarjota erilaisia taloudellisia vipuvarsia vaihtoehtoisille liikkumismuodoille. Sähköpyörien ostotuki on hyvä alku.

 

Kannuksia monimuotoisuudelle!

Suurten kaupunkien väestö on kirjavaa. Suomen pääkaupunki Helsinki on myös esimerkiksi vammaisten ja uussuomalaisten pääkaupunki. Suurimpien kaupunkien keskeinen haaste on tarjota monimuotoiset palvelut erilaisille tarpeille, yhdenvertaisesti. Tällä hetkellä monimuotoisuus on enemmän fraasi kuin tekoja. Hallituksen tulisi kannustaa kaupunkeja monimuotoisuuteen esimerkiksi tukemalla julkisten wc- ja pesutilojen remontoimista muunsukupuolisia varten.

 

Sote- ja maakuntauudistus valmiiksi aikataulussa!

Maakuntauudistuksen myötä keinotekoiset rajat hämärtyvät, menestyminen riippuu kyvystä tehdä yhdessä. Uudistus tarjoaa poikkeuksellisen tilaisuuden vahvistaa esimerkiksi Helsingin ja pääkaupunkiseudun elinvoimaa. Uudistuksen lykkääntyminen tarkoittaisi pääkaupunkiseudun kehityksen hidastumista sekä riskeeraisi satojentuhansien ihmisten terveyspalvelut. Hallituksen tulee pitää huoli siitä, että uudistus toteutetaan aikataulussa.

 

Maakunnille verotusoikeus!

Maakuntien verotusoikeus ei sisälly meneillään olevaan maakuntauudistukseen, koska Kokoomus torppasi sen aikoinaan hallituksessa. Maakuntien verotusoikeus tarkoittaisi todellista mahdollisuutta suurimmille kaupungeille toimia luovasti. Hallituksen on ryhdyttävä valmistelemaan verotusoikeuden myöntämistä maakunnille heti, kun itse maakuntauudistus on saatu läpi.

Kuluneella viikolla joukko helsinkiläispoliitikkoja hyökkäsi rajusti sote-uudistusta vastaan. Heidän mukaansa uudistuksesta seuraisi ainakin 300 miljoonan euron vaje Helsingille. Tämä johtaisi valtaviin leikkauksiin peruspalveluissa tai uusimaalaisten ra­juihin veronkiristyksiin. Napavaikuttajien mielestä sote- ja maakuntauudistus tulisi siksi kaataa.

 

Väite 300 miljoonan euron vajeesta on tietysti potaskaa. Kyseinen luku sisältyy riskianalyysiin, jos kaikki menee uudistuksen toimeenpanossa pieleen. Vuonna 2020 Uudenmaan saama rahoitus perustuu edellisen vuoden menoihin. Uhkakuva leikkauksista tai veronkorotuksista ei käytännössä ole mahdollinen.

 

Meillä on Helsingissä tarjolla yhdet maan parhaimmista sosiaali- ja terveyspalveluista sekä erittäin osaavat tekijät. Siitäkin huolimatta aivan liian moni kärvistelee jonoissa, eikä saa palvelua riittävän rivakasti. Laatukin tökkii. Suurimpia kompastuskivia on vanhanaikaiset toimintatavat. Tulevina vuosina lekurille pääsyä pitää helpottaa esimerkiksi paremmilla sähköisillä palveluilla. Nämä ja monet muut uudet tekemisen tavat tuovat oteutuessaan mittavia säästöjä.  Laadun kautta tulevien säästöjen ei kaiken järjen mukaan pitäisi näkyä ihmisen saamassa hoidossa. Kalasataman uusi terveys- ja hyvinvointikeskus on mielestäni malliesimerkki tulevaisuuden palvelusta.

 

Pelottelu ja maakuntauudistuksen kaatamisyritykset ovat edesvastuutonta kyläpolitikointa.  Nimittäin pelottelijoilla itsellään on käsissään vaikuttamisen avaimet tulevaisuuden Uudellamaalla. Maakuntauudistuksen myötä keinotekoiset rajat hämärtyvät, menestyminen riippuu kyvystä tehdä yhdessä. Meidän pitää ryhtyä yhdessä ideoimaan uudenlaisia, toimivia käytännön sosiaali- ja terveyspalveluita. Maakuntapäättäjät eivät ole kumileimasimia.

 

Maakuntavaalit käydään lokakuussa. Silkka tekemisen vetelyys johtaa taatusti leikkauksiin ja kiristyksiin. Valveilla pitää olla. Kukaan ei puhalla helsinkiläisten puurolusikkaan, ellei me yhdessä.

Helsingin kaupunki on aikeissa kilpailuttaa vammaisten asumispalvelut. Kilpailutukset huolestuttavat monia vammaisia ja heidän omaisiaan, sillä kilpailutetut palvelut koetaan kasvottomiksi ja arvaamattomiksi. Kilpailutusta perustellaan hankintalailla. Samaan aikaan Helsingin kaupunki on hankkimassa tulevaan keskuskirjastoon Oodiin italialaisvalmisteiset kirjahyllyt ilman kilpailutusta, sillä hankintalaki mahdollistaa suorahankinnan. Oodin kirjahyllyjen kohdalla perusteluina on, että vain italialaisvalmistajan hyllyt voivat täyttää asetetut taiteelliset, tekniset ja toiminnalliset laatuvaatimukset.

 

Ei siinä mitään, että Helsingin kaupunki päättää hankkia italialaisvalmisteiset kirjahyllyt suorahankintana. Hyvä vain, jos saadaan kelpo hyllyt. Mutta olisi vähintään kohtuullista, että samalla logiikalla tarjottaisiin palveluja myös kanssaihmisille.

 

Vammaisten asumispalvelujen kilpailuttamisen taustalla on vuonna 2017 voimaan astunut hankintalaki. Sen tarkoitus on turvata palveluntuottajien tasavertaiset mahdollisuudet, mutta esimerkiksi kuntien hankinnoissa kunta itse voi määrittää reunaehdot. Helsingin kaupunki on nyt määrittelemässä reunaehtoja sellaisiksi, että esimerkiksi vammaisten omaisten tukijärjestöjen on lähes mahdotonta pärjätä niissä. Asumispalvelujen hankinnasta on tarkoitus järjestää tarjouskilpailu, päävalintaperusteena hinta. Monia huolettaa, että kisassa pärjäävät vain suuret yritykset.

 

Helsingin kaupunki suhtautuu nihkeästi vammaispalveluiden hankintaan suorahankintana. Asumispalveluita voidaan hankkia suorahankintana, jos palvelun kilpailuttaminen olisi selvästi kohtuutonta. Suorahankinnassa esimerkiksi kunta valitsee yhden tai usean toimittajan, joiden kanssa neuvottelee sopimuksen ehdoista ilman tarjouskilpailua. Tällöin hinta ei olisi ainoa ratkaiseva asia. kilpailutuksellakaan ei välttämättä synny merkittäviä hintaeroja. Juuri sen vuoksi kilpailuttaminen tuntuu monista vammaisten omaisista kohtuuttomalta.

 

Vammaisten asumispalvelujen kilpailuttaminen koskettaa kaikkia kuntapäättäjiä, kaikissa kunnissa. Kuntapäättäjien tulisi pitää huolta siitä, että vammaisia ja heidän läheisiään kuunnellaan. Palveluiden kilpailuttamista ei pitäisi nähdä peikkona, mutta niille tulee voida asettaa selvät reunaehdot. Laatuun panostaminen tarkoittaa parhaassa tapauksessa hyviä palveluita, energisiä ihmisiä ja ennen muuta elämänlaatua.
Iloista ja yhdenvertaista ystävänpäivää kaikille!

Keskustelu perhevapaista käy kuumana myös kunnissa, sillä ne päättävät kotihoidon tukea parantavista kuntalisistä. Nyt kokoomuksesta väläytellään kuntalisän poistoa Helsingissä. Kuntalisän poisto merkitsisi heikennystä etenkin vähävaraisille lapsiperheille.

Lasta kotona hoitava perhe voi saada kotihoidon tukea 338,34 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi pienituloiset perheet voivat saada tulosidonnaista hoitolisää korkeintaan 181,07 euroa kuukaudessa. Näiden lisäksi voi saada mahdollista kuntalisää. Helsingissä tätä kuntalisää voi saada enimmillään 264 euroa kuukaudessa. Helsinki-lisä pienenee 134,55 euroon lapsen täyttäessä kaksi vuotta.

Kokoomuksen helsinkiläinen kärkipäättäjä Laura Rissanen ilmoitti viikonloppuna twitterissä olevansa valmis miettimään Helsinki-lisän poistoa etenkin yli kaksivuotiaiden lasten osalta. Ulostulo on hämmentävä. Tähän asti Helsingissä on vallinnut poliittiset rajat ylittävä yhteisymmärrys lasta kotona hoitavien kotihoidon tuen kuntalisästä.

Kysymys taaperoperheiden tukien leikkaamisesta on ideologinen. Leikkaajien mielestä tukien saksiminen pakottaa vanhemmat töihin. Leikkausten nähdään vähentävän sosiaaliturvakuluja, edistävän työllisyyttä ja “kannustavan” etenkin naisia hakemaan mitä tahansa työtä. Perusturvan pienuus pakottaa liikkeelle, ajatellaan. Tätä koulukuntaa edustaa muun muassa Juhana Vartiainen (kok.). Helsinki-lisän leikkaaminen tarkoittaisi todellisuudessa sitä, että osa lapsiperheistä joutuisi toimeentulotukiluukulle ja lasten kotihoidosta tulisi vain hyvin toimeentulevin perheiden yksinoikeus.

Helsinki-lisä on erittäin tärkeä keino vähentää lapsiperheköyhyyttä. Tuen lisäksi tarvitaan myös monia muita tapoja, joilla tuetaan perheitä. Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä huolta. Tarvitsemme laadukkaita ja helposti saavutettavia lapsi- ja perhepalveluita. Ennaltaehkäisevä tuki ja kotiapu ovat työkaluja, joilla Helsinki auttaa perheitä vaikeimpien aikojen yli. Panostetaan näihin palveluihin, sillä se kannattaa sosiaalisesti ja taloudellisesti. Varhaiskasvatuksen laatua on parannettava nykyisestä, jotta vanhemmat voivat tuoda lapsensa luottavaisin mielin päiväkotiin. Päiväkotien sisäilmaongelmat on hoidettava kuntoon, lapsiryhmien kokoa olisi kyettävä pienentämään ja Helsingin pitäisi olla houkutteleva työnantaja varhaiskasvatuksen henkilöstölle.

Keskustan linja on selvä. Puolustamme lapsiperheiden toimeentuloa ja Helsinki-lisää. Emme halua lisätä lapsiperheköyhyyttä. Mikä on sdp:n, vihreiden, vasemmiston ja perussuomalaisten linja?